Induktiivisen anturin toiminta perustuu magneettikenttiin. Anturi tunnistaa lukukehän hampaat niiden ollessa anturin kohdalla. Lukukehän hampaiden välin vaihtuessa kohdalle jännitys muuttuu negatiiviseksi. Siniaalto aaltoilee siis positiivisen ja negatiivisen jännitteen molemmin puolin. Yleensä induktiivisessa anturissa on jätetty yksi hammas lukukehältä pois, jotta anturi voi tunnistaa pyörimisnopeuden.
Alla olevassa videossa induktiivisen anturin siniaalto. Valmistaja antaa yleensä myös jännitevaihtelulle ohjearvon, tässä mittauksessa volttiasteikko ei ole meillä käytössä.
MRE-anturin tyypillinen signaali oskilloskoopilla tarkasteltuna:
Tarkastelemamme anturi on itseasiassa kaksijohtoinen HALL-anturi, mutta anturin signaalit ovat samanlaiset, eli digitaalinen signaali. Hall- ja MRE-antureiden siniaallot on muutettu digitaaliseksi kanttiaalloksi. MRE- ja HALL-anturit tarvitsevat toimiakseen virransyötön, toisin kuin induktiivinen anturi, joka muodostaa jännitettä magneettikenttänsä avulla. MRE- ja Hall-anturit ovat tarkempia verrattuna induktiiviseen anturiin, sillä ne kykenevät mittaamaan tässä tapauksessa renkaan pyörimisnopeutta ja asemaa jo hyvin pienessä liikkeessä, kun taas induktiivinen anturi tarvitsee isomman pyörimisnopeuden tarkkaan tunnistamiseen. MRE- ja Hall-anturi käyttävät myös lukukehää, josta asemaa/pyörintänopeutta tulkitaan.
Teimme Y-haaraliitännän, jotta saimme signaalin ulos anturilta ja samalla anturin virransyötön jatkuminen takasi anturin toiminnan. Pikoskooppimme piti maadoittaa ja maadoitimme sen akun miinusnapaan.
Kaksijohtoisen Hall-anturin signaali alla. Siniaalto on muutettu digitaaliseksi "kanttiaalloksi". Mittauslaisteistossamme on hieman häiriösignaalia, joka aiheuttaa värinää aaltoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti